• Uutiset
• Laivueen kuvaus
• Lentäjät
• Historiaa
• Linkit
• Vieraskirja
• Usein kysyttyä
• Lentoraportit
• Killboard
• Kuvagalleria  
• K-30 BoB
• Tiedostot
• Omat tiedostot
• Ilmoitustaulu
• Ohjeet

LeR3:lle alistettuna Lentolaivue 30 saavutti 33 ja 2/3 ilmavoittoa, upotti neljätoista pinta-alusta sekä vaurioitti kahdeksaa. Vihollisen toimesta menetettiin neljä konetta ohjaajineen ja lisäksi yksi kone kapt. Karun tehtyä pakkolaskun ilmatorjunnan osuman seurauksena.

6.11.1942 2. Lentueen päällikkö kapt. Veikko Karulle myönnetään Mannerheimin Risti 2lk. Karulla on silloin 7 ilmavoittoa ja hän on ollut osallisena 13 pinta-aluksen upottamisessa.

LeLv30 saavutti jatkosodassa 39 ilmavoittoa, joista Fokkereilla 36 ja Mersuilla 3. Omat tappiot olivat 6 Fokkeria, 1 Tsaikka sekä 2 Mersua. Kuusitoista konetta tuhoutui onnettomuuksissa. Yksitoista ohjaajaa sai surmansa.

Veikko Karu

8.11.1910 - 30.7.1991
Mannerheim-ristin ritari No. 98

Kajaanissa syntynyt Karu aloitti uransa Ilmavoimissa 6.6.1933 reserviupseerikurssilla No. 3, josta hän jatkoi seuraavana vuonna kadettikoulun kurssille No. 18 ja sieltä nuorempana vänrikkinä Lentolaivue 10:een nuoremmaksi lentoupseeriksi. Hävittäjiin Karu pääsi Lentolaivue 26:n riveissä 1.2.1938 ja siellä myös tuli ylennys luutnantin arvoon.

Karun talvisota alkoi LeR2:n komentajan adjutanttina. Ensimmäinen sotalento tammikuussa, jolloin tuli myös ensimmäinen ilmavoitto (SB-?) 17.1.1940. Koneena tuolloin LeLv24:n Fokker. Siirtyminen LeLv28:aan ja Morane 406:iin 25.1.1940, jolla Karu tuhosi kaksi DB-3:a Viron rannikolla 20.2.1940. 4. luokan Vapaudenristi talvisodan päättyessä.

Välirauhan aikana Karusta tehtiin LeR3:n komentajan adjutantti ja hänelle myönnetiin myös 3. luokan Vapaudenristi.

LeLv30:een Karu tuli ensi kerran 24.5.1941. Siellä ylennys kapteeniksi 4.8.1941 ja tammenlehvät 3. luokan Vapaudenristiin 5.11.1942. Suursaaren valtauksen aikana Karu lensi 19 sotalentoa neljässä päivässä. Huhtikuussa 294. sotalennon jälkeen Karu lopetti lentopäiväkirjan pidon kokonaan, koska piti sitä tarpeettomana (!). 2. luokan Vapaudenristi 14.5.1942. Kuukautta myöhemmin tuli tunnustusta myös aseveljien taholta: ensin 2. luokan ja 19.10.1942 1. luokan Rautaristi.

Karulle esitettiin Mannerheim-ristiä jo vuoden 1941 puolella ja esitystä oli 1942 huhtikuussa vielä täydennetty. Perustelut kuuluivat: "Kapteeni Karu on johtanut erittäin tarmokkaasti ja ansiokkaasti hävittäjälentuetta. Itse taitavana ja aina taisteluihin valmiina sekä rauhallista harkintaa osoittaen on hän esimerkillään kannustanut alaisensa ohjaajat erinomaisiin tuloksiin... Kapteeni Karu on suorittanut kaikkiaan 146 sotalentoa ja on hänen johtamansa lentue upottanut 22 vihollisalusta sekä ampunut alas lukuisia viholliskoneita. Kapteeni Karu on jälkeen 14.12.1941 osallistunut lukuisiin ilmataisteluihin, joissa tuhonnut 2 vihollisen lentokonetta ja lukuisasti maakuljetusneuvoja. Tehtävien suorituksessa ja lentueensa johtamisessa on kapteeni Karu jatkuvasti osoittanut erinomaista aloitekykyä ja taistelutahtoa."

Karusta tuli 6.11.1942 Mannerheim-ristin ritari No. 98.

11.11.1942 Karu siirrettiin LeR3 esikuntaan, jossa hän mm. veti yöhävittäjäkoulutusta. Lentolaivue 26:n komentajan viransijaiseksi hänet määrättiin 3.11.1943.

Kun Saksasta ostettiin lisää Bf 109 G -koneita, päätettiin myös HLeLv30 varustaa niillä ja Karu siirrettiin tämän vuoksi HLeLv34:n 2. lentueen päälliköksi 18.2.1944. Hän palasi jälleen HLeLv30:een, kun tästä Bf 109 G -lentueesta tehtiin muutamaa viikkoa myöhemmin HLeLv30:n 2. lentue. Toukokuussa Karu nimitettiin HLeLv30:n komentajaksi, jona hän toimi sodan loppumiseen asti.

Puolustusvoimien demobilisaatiossa 4.12.1944 laivue lakkautettiin ja Karusta tehtiin LeR3:n huoltopäällikkö ja sen jälkeen ensin HLeLv31:n (3.5.1946) ja sitten HLeLv23:n komentaja (6.12.1948). 24.5.1949 Karu erosi omasta pyynnöstään ja perusti Kymen Autolento Oy:n, jota johti vuoteen 1962 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Veikko Karu kuoli 79 -vuotiaana 30.7.1991.

Eino Luukkanen

4.6.1909 - 10.4.1964
Mannerheim-ristin ritari No. 127

Luukkaselle myönnettiin Mannerheim-risti hänen palvellessaan HLeLv34:ssa, mutta vaikuttavan uransa aikana hän ehti toimia myös LeLv30:n komentajana 1.11.1942 ja 27.3.1943 välisen ajan.

Eino Luukkanen syntyi 4.6.1909 Jaakkimassa. Maalentokoulun ja Kadettikoulun kurssin 15 jälkeen hänet määrättiin ensin 1. Erilliseen Merilentolaivueeseen nuoremmaksi lentoupseeriksi ja sieltä Lentoasema 4:ään. LeR1:n adjutantiksi 26.1.1938. Luutnantiksi ylennys 21.3.1935 jonka jälkeen hän suoritti Lentoasema 5:llä hävittäjäkurssit ja sai siirron Lentolaivue 24:ään lentueen varapäälliköksi.

6.9.1939 nimitys 3./LLv24:n päälliköksi, jossa tehtävässä toimi koko talvisodan ajan. Koneena Fokker D.XXI, nimikkokoneena FR-108. 2½ ilmavoittoa (2x SB sekä yksi jaettu R-5) ja 3. luokan Vapaudenristi talvisodassa.

Jatkosodan alkaessa Luukkanen oli 1./LLv24:n päällikkönä ja myöhemmin asemasotavaiheessa "Hävittäjäosasto L":n komentajana Aunuksen Kannaksella. 3. luokan Vapaudenristi tammenlehvin myönnettiin 18.10.1941. 2. luokan Vapaudenristi tuli 6.7.1942 ja aseveljiltä 2. luokan Rautaristi pari viikkoa myöhemmin.

LeLv30:een Luukkanen tuli komentajaksi 1.11.1942, nimikkokoneena FR-142. Maj. Ehrnroothin saatua surmansa lento-onnettomuudessa Luukkasesta tehtiin LeLv34:n komentaja 27.3.1943.

17.2.1944 esitettiin Luukkaselle Mannerheim-ristiä ja esitystä täydennettiin 7.3.1944. Perusteluissa mainittiin mm. seuraavaa: "Majuri Luukkanen on osoittautunut sekä talvi- että nykysodassa esimerkillisen urhoolliseksi ja neuvokkaaksi ilmataistelijaksi. Tähän mennessä on hän lukuisissa ilmataisteluissa pudottanut 35 viholliskonetta."

Jatkosodan päättyessä Luukkanen oli lentänyt huikeat 441 sotalentoa, mikä oli eniten koko Ilmavoimissa. Ilmavoittoja oli kirjattu 54 kappaletta. LeR2:n komentajana hän toimi 13.2.1948 - 8.11.1951, jolloin everstiluutnantti Luukkanen vapautettiin täysin palvelleena.