Kukkuu 2005

Laivueen ensimmäinen kokoontuminen on suoritettu Uuraisissa, Tikkakosken kupeessa. Osallistumisprosentti oli huikaiseva 120%, sillä mukana oli myös hangaround-jäsenemme. Väkeä tuli Haminasta aina Kuopioon saakka, valtaosa pääkaupunkiseudulta.

Perjantai

Matkaosuus suoritettiin luonnollisesti tiukassa muodostelmassa jolloin voitiin tankata ja nauttia sissimuonat kootusti. Saapuminen tukikohta-alueelle onnistuttiin ajoittamaan siten, että Itä-Suomen parvi sammutti moottorinsa samalla kun helsinkiläiset kaartoivat laskukiitoon. Onnistuu se siis näköjään tosielämässäkin eikä vain virtuaalisesti.

Toinen kuuden hengen mökki varustettiin yhden parven tarvitsemalla tietotekniikkalla ja lähiverkolla, jotta kesäiseen iltaan saatiin Daimler-Benzin käynnistysääniä. Ilman niitä virtuaalilentäjä ei pysty iltaansa viettämään. Samanlaisen metelin nukkuessaan tuottavalle Jondelle löysimme mukavan yösijan mökin saunasta.

Ilta kului virtuaalihylsyjen lennellessä tiukoissa tilanteissa, samalla kun "vrooom"-imitaatioista käheytyneitä kurkkuja voideltiin erilaisilla nesteillä ja ilmataisteluliikkeiden esityksistä kipeytyneitä kämmeniä jouduttiin jäähdyttelemään kylmien pullojen ympärillä, venähdyksien välttämiseksi. Mukana olleet neljä tietokonetta eri lento-ohjaimilla, monitoreilla ja TrackIR-laitteilla tarjosivat mahdollisuuden testata siipimiesten käyttämää kalustoa. Piri rasitustestasi oman laitteistonsa siirtolennon mahdollisesti aiheuttamien ongelmien löytämiseksi (lue: pelasi liikaa).

Uusin kolmekymppinen Pete viihdytti ansiokkaasti laivuetta illan pimetessä taikuritempuilla sekä tarjouksellaan näyttää tietokoneellaan olevia hassuja piirrettyjä. Saunan lauteilla taas etsittiin kriittistä massaa...

Verannalla viimeiset keskustelivat elämästä ja harrastamisesta auringonnousuun asti.

Lauantai ja oikea Messerschmitt

Lauantaiaamuna, johtuen käytössämme olleista kahdesta mökistä ja siitä, että koko esikunta-parvi joi aamukahvinsa saman pöydän ääressä, tiedustelulento Keski-Suomen Ilmailumuseolle päätettiin aloittaa kello 12. Tästä seikasta johtuen starttihetkestä tietämättömän Kalakukko-lentueemme perunoiden keitto jäi hieman kesken. Potut olivat melko kypsiä palatessamme klo 16:n jälkeen.

Savolaisten naukuvien vatsojen säestämänä suoritimme matkamme kohti oikeata Messerschmitt Bf 109 G-6:ta. Olisi elämys vailla vertaa nähdä livenä kone, jota virtuaalisesti joka ilta ohjastamme! Juuri tämä Keski-Suomen Ilmailumuseon yksilö on lähellä sydäntämme siksi, että se tuotiin aikanaan Saksasta lentovarikon kautta juuri Lentolaivue 30:lle.

Meitä onnisti. Museon johtaja Kai Mecklin, jota olimme lähestyneet sähköpostitse ennen matkaa, tuli käymään paikalla vapaapäivänään ja näytti meille restauroitavana olevaa Breguet 14 A2:ta ennen kuin varsinainen opastettu kierroksemme edes alkaisi. Brequetin ympärillä tenttasimme samalla valtavan hyvin asioista perillä olevaa Meckliniä ajankohtaisista ilmailuasioista ja kuulimme mm. Venäjältä löydetyn Brewsterin matkasta kohti Pensacolaa ja pyörremyrskyjen riepottelemaa US Navyn museota.

Palasimme näyttelyhallin puolelle odottelemaan opastamme. Johtuen yllättävästä katoamisestamme kulissien taakse entisöintitiloihin, oppaamme oli luullut meidän jo poistuneen. Museoretkemme sai yllättävän käänteen: Mecklin otti puhelun kotiin ja vaivojaan säästämättä uhrasi vapaan iltapäivänsä meidän kierrättämiseemme - tästä suuret kiitokset!

Kierroksemme alkoi museon esittelyllä, historia, nykytila ja siirtyi restaurointiprojektien kautta aina pikkutarinoihin ja kiinnostaviin anekdootteihin joka koneen kohdalla. Mieleen jäi mm. riemastuttava vertaus Fouga Magisterista ja F-18 Hornetista: yksi on lentokone ja toinen tietokone... Eihän oikea lentokone pysty lentämään neliötä taivaalle ja toisaalta ämpärikin lentää, kun siihen pulttaa tarpeeksi ison moottorin...

Kuulimme useimmille kokonaan uutta asiaa Ilmavoimien 1920- ja 30-luvun kalustosta. Rivi- ja tähtimoottoreiden toimintaperiaatteet ja kehityslinjat käsiteltiin ymmärrettävällä tavalla ja huomattiin kuinka nykypäivän pienet bokserit ovat tavallaan rivimoottorin kehityskaaren toinen pää. Mecklinin ammattitaito ja kyky kertoa vaikeistakin teknisistä asioista juuri kuulijoiden tasolla ihastutti! Mielenkiintoiset tarinat Ilmavoimien alkuajan kaluston erikoisista valintaperusteista sekä nuoren ilma-aseen (tietenkin) lentotaidottomista komentajista olivat kerrassaan mainioita. Focke Wulf 44 Stiegliz -koneessa syöksykierteen aikana suoritetusta kosinnasta varmasti kerrotaan kotona puolisollekin.

Moni silti vilkuili jo kärsimättöminä kohti etäällä häämöttävää mersun hahmoa. Pysähdys Fokkerin luona, tutustuminen Humuun, kysymystulva ampumatarvikkeista ja koneiden aseiden kohdistuksesta (30m!) - ja sitten olimme pyhimmän äärellä. Siinä se seisoi, mersu. Japanese, take photos, please!

Ymmärtäen yleisönsä tietävän koneesta kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman, museojohtaja Mecklin ei kuluttanut liikaa aikaa koneen esittelyyn, vaan toteutti suuren haaveemme ja haki tikkaat, jotta pääsemme kurkkimaan ohjaamoon ja paijaamaan koneen kylkeä. Siirtyminen aidatun alueen sisäpuolelle tapahtui, no, sanotaanko rivakasti, uskokaa pois. Siinä sitten yksitellen kapusimme toteamaan kuinka mahdottoman pieni ohjaamo todellisuudessa on. Haminan jättiläisen Jonden jalat olisivat jo riittäneet täyttämään ohjaamon. Superbus suorastaan liikuttui kiivettyään vuorollaan ohjaamon reunalle. Haaveet istuimelle vääntäytymisestä hän hautasi kiltisti kuultuaan, ettei museon johtaja itsekään ollut penkkiin koskaan tohtinut istua! Bf 109:n ohjaamo on liian arvokas joka kävijän kolhittavaksi.

Pyöriessämme kuin mehiläisparvi mersun ympärillä oppaamme osoitti suomalaista kärsivällisyyttä parhaimmillaan. Joku koukkasi kameroineen jo vieressä olevaa Humuakin hypistelemään. Tikkaat siirtyivät lopuksi myös tämän puusiipisen Brewsterin viereen. Taas päästiin hämmästelemään, miten suuri suomalaisvalmisteisen Taivaan Helmen syli on. Mitä ohjaajan työtiloihin tulee, koolla on väliä, pakko se oli myöntää.

Muistimme jossain vaiheessa, että oppaamme varmaan haluaa joskus kotiinkin ja kierros jatkui. Ei se mersu siitä mihinkään karkaa. Pyörremyrskyä koskevien myyttien kumoamisen jälkeen siirryimme kohti suihkukonekautta. Opimme MiG-21 koneen vierellä mm. miten venäläinen ratkaisee koneen kylkeen asennetun tykin rekyylin aiheuttaman kiertoliikkeen.

Lopuksi siirryimme vielä kerran varasto- ja työtilojen puolelle tutkimaan, mitä ampumatarvikkeita mersun MG 151/20 -tykkiin Suomessa ladattiin.

Museojohtaja Mecklin totesi lopuksi, että hänen mielestään museoiden tarkoitus on tuottaa elämyksiä kävijöilleen. Sitä fantastinen kierros todella oli - lämpimät kiitokset Tikkakoskelle!

Lähettäjä: LeLv30_Redwing

Sivu 2 | Sivu 3 | K-2005 kuvagalleria | Takaisin uutissivulle

© 2003 - 2009 LeLv30

Web & SQL design & programming by LeLv30_Superbus